Jouluaaton tilannekuva

Talon purkua

Vanha talo on purettu puoleksi

Nämät tiilet ovat yli 60 vuotta vanhoja. Hyvin ovat kestäneet takassa. 

Talon purkaminen, tilanne tänään

Talo on purettu puoleksi. Nyt pidetään taukoa. Uuden rakennuksen paikkaa vielä harkitaan, vaikka se on merkitty piirustuksiin. Kunhan kevät koittaa, niin eiköhän sitten lopullinen päätös ole valmis.

Märkä syksy on tehnyt maaston pehmeäksi, joten polttopaikkaa jouduttiin muuttamaan.

Tässä tilanne vähän aikaisemmin

Vanha talo pienenee

Purkaminen edistyy melkeinpä käsivoimin

Vanhan rakennuksen purkamista

Vanhan talon purkaminen edistyy vähän kerrallaan. Vielä on muutama kuukausi aikaa.

Kaikki on mullin mallin

Pihalla on siirrelty puita ja pensaita pois rakennuksen tieltä.Nyt näyttää siltä, että vieläkin pitää siirrellä lisää. Ei auta tunteilla pelata, koska pihan rakentamisen joutuu laittamaan kokonaan uusiksi. Kymmenien vuosien harrastukset menevät muistojen joukkoon.Olikohan meidän elämä jo liian tasaista ja siihen annettiin vipinää tällä tavalla. Onneksi ei tarvinnut pakosta lähteä palveluiden lähelle. Näin saamme elää vielä metsän keskellä ja luonnon rauhassa.Vanhusten kotona asumista tuetaan, näinhän ne virkamiehet lupaavat. Sekin aika on edessämme ja sekin antoi rohkeutta tehdä tämän kaltainen päätös.

Entistä asuntoa puretaan vähitellen

Kovan säikähdyksen jälkeen alkaa usko uuteen asuntoon palautua. Välillä epäusko yrittää vallata mielen. Enään noin neljäkuukautta ja sitten alkaa todelliset touhut rakentajan toimesta. Rakennuslupa on jo saatu ja ensimmäinen lasku maksettu. Siitä se alkaa tai pitäisi alkaa. Vanhan asunnon purku teettää vielä paljon töitä. Siinä pyrimme säästämään mahdollisimman paljon. Vieraan tekemänä asunnon hintaan tulisi paljon lisää.

Elämä on luopumista

Nuoruudessani jouduin asunnottomaksi tulipalon ansiosta, Silloinen omistamani irtaimisto vaihtui jonkinlaiseen vakuutuskorvaukseen. Se oli kova kokemus ja siitä piti jatkaa elämää. Sen selviämisen jälkeen luulin, ettei samankaltainen tule toistumaan. Nyt se on taas totta.

 Itse olen tutkinut  tarpeettomia tavaroitani ja poltellut niitä vähemmäksi.Käsitöiden harrastajana olen  kerännyt monenlaista materiaalia ja nyt on valinnan aika, mitä todella tarvitsen.Aiemmin en ole siihen pystynyt.On vielä arvoitus, voiko tavaroita vielä käyttää ja saako vanhoja kaappeja puhtaaksi mahdollisesta homeesta tai sen hajusta. Vaatetavaraa aion vielä pestä.
On keitto- ym. kirjoja, valokuvia ym ja mikä onkaan niiden kohtalo. Talo pitää saada kokonaan tyhjäksi. Purkaminen aloitettiin keittiön ja makuuhuoneen puolelta, joten koko asunnon tyhjentämisellä ei ole tulipalokiirettä.

Vanhan talon purkua ja hävittämistä

Monen ajattelun ja suunnittelun jälkeen alkoi vanhan asunnon hajoittaminen. Aiottiin tehdä se mahdollisimman pienin kustannuksin. Palolautakunnalle annettiin tieto rakennusjätteiden poltosta, jottei kukaan soita sammuttajia paikalle. Tässä palaa ensimmäinen kuorma.Onneksi sattui märkä päivä, ettei tulen leviämisestä olisi vaaraa.Tätä nuotiointia tehdään purkamisen tahdissa ja ilmojen salliessa.

Mutkia matkaan

Veimme tänään paperin rakennusluvan hakua varten asianmukaiseen toimistoon. Nyt saimme lisätietoa rakennuspaikasta.Vanha talo pitää purkaa. Siitä tuli melkoinen shokkitila ja kesällisestäkään ei ole selvitty. Olemme ymmärtäneet, että vanha talo saa jäädä myöhemmin purettavaksi. Nyt pitäisi keksiä paikka kaikille muistoille, mitä vanha rakennus pitää sisällään. On monenlaista maallista tavaraa, joita ei raaskisi hävittää.Ja purkaminen on kallista touhua. Uuden ja entisen talon välimatka pitää olla vähintään 8 metriä. Siinä se syy on. Ja vasta tänään saimme sen tiedon. Meillä olisi ollut jo kesällä siihen aikaa, mutta ainoastaan oma päätös purkamisesta oli erittäin vaikea.Suunnitelman mukaan huhtikuussa pitää olla paikka valmiina.

Uusi asunnon paikka

Vanhat heinäpaalit on levitetty jäätymisen estämiseksi.Huhtikuussa 2016 pitäisi alkaa hommat todenteolla.

Kiikku on saanut uuden paikan, ainakin tilapäisesti.

Leirielämää pakkasiin asti

Olemme viettäneet leirielämää samassa pihassa heinäkuun alusta asti. On ihmeellistä, kun tähänkin on totuttu. On ollut masentaviakin aamuja välillä. Lämpimillä ilmoilla sain unohdettua syyn kokonaan tälle asumiselle.
 Vanhaa taloa on tyhjennetty alusta asti. Pahimmat kaksihuonetta purettiin lattioista. Käyttökelpoista vaatetavaraa olen pessyt ja pakannut varastoon.Olen haistellut niitä ja antanut vieraidenkin tehdä samoin. Uskomukseni on, ettei pestyissä vaatteissa olisi homeen hajua.
 Paljon olisi vielä valintaa tehtäväksi, mitä hävitetään poltettevaksi, varsinkin jos talo päätetään purkaa kokonaan pois, Talon purkaminen tulisi maksamaan n. 10 000 euroa. Sitä rahaa ei kannattaisi tässä vaiheessa uhrata. Kaikkein suurin itseäni vaivaava asia olisi luopuminen kaikista ominkäsin neulotuista ja virkatuista neuleista. Ja tauluvarasto, se on kuin päiväkirja. Jokaisessa on oma muistonsa. Nyt pitäisi tietää niiden oikea puhdistustapa. Jos niissäkin on hometta. Kuka osaa antaa hyvät neuvot?

Enteitä, onko niitä todella?

Muutamia päivinä aikaisemmin tätä meidän elämänmuutosta, olimme vierailulla läheisen tuttavan luona. Olimme katsomassa hänen asuntoaan, jonne hän oli vasta muuttanut, Ihailin uutta huoneistoa ja mainitsin ääneen, että tännehän mekin muutetaan?Asunto on aivan keskustassa.Emme silloin tienneet, että sekin mahdollisuus olisi aivan kohta edessä.

Todellisuudessa en viihtyisi sellaisessa paikassa ollenkaan. Siihen ratkaisuun päädyttiin ja entinen paikka tuntuu parhaalta.

Monet ikäisemme ovat muuttamassa keskustoihin asumaan. Mietein niitä tuttuja samanikäisiä, jotka rakensivat tai suunnittelevat uutta taloa. Niistä ajatuksista saimme tukea, että miksi emme mekin?

Voihan tämä olla jo vanhuuden höperöintiä, ainakin jonkun mielestä. Mutta pitää olla omat mielipiteet, koska on vielä lupa toimia itsenäisesti.

Vielä kerran luopumista

Huomasimme eilen, että vielä yksi rakas kukkapenkki tulee olemaan uuden asunnon tiellä ja työkoneiden edessä. Pois pois, vaikka vaikealta tuntui. Tätä kukka-asetelmaa ei enään ole.

Vanha talo

Asuntomme oli tullut matkansa päähän.Viemäriputki oli pikkuhiljaa ruostunut puhki ja vesi oli kastellut täytteet ja pahasti. Hometesteihin emme alkaneet syytämään rahaa. Vikaa löytyi muualtakin. Sitten alkoi tulla mielipiteitä. Talo pitää hävittää kokonaan polttamalla tai kyllä sen pystyy korjaaman.

Elämä on luopumista.Jostakin se on aloitettava.Tämäkö on meille kuuluvaa?Monenlaista ajatusta on pyörinyt päässä.Mitä nyt?Niin vai näin?Emme halua vielä mennä keskustaan asumaan. Vaikka monet muut menevät tässä iässä.

Minua lohdutti ajatus neuvosta, että tekstiilit voi pestä 60 asteessa homeen hajut pois.Itse en niissä huomannut sitä hajua, mutta jotain kuitenkin. Olen luullut sitä vanhan talon hajuksi. Asiantuntijain mielestä nenä tottuu, eikä sitä huomaa. Itselläni ei ole ollut tyypillisiä homeasunnosta aiheutuvia oireita. Olen niiltä säästynyt. Viimeisen vuoden aikana ei ole ollut isompaa flunssaa.

Uusi asunnon paikka

Pihalla on tehty valmisteluja.Monet kukka ja pensasistutukset on siirretty muualle.Tilaa pitää olla. Paikalle on varattu heinäpaaleja suojaksi, jotta alue ehtisi sulaa huhtikuuhun mennessä. Silloin alkaa työt toden teolla, jollei tule esteitä. Nyt on satumainen olo, jota ei meinaa itsekkän uskoa. Normaalisti kesällä ei odotella seuraavaa kesää, mutta nyt on toisin. 

Asuntomme meni uusiksi

Kävimme heinäkuun alussa vähän lomalla. Sieltä palattuamme meitä odotti yllätys. Siitä asti olemme asuneet suurinpiirtein sanottuna ei missään.Monen ajatustyön ja pohdinnan jälkeen päädyimme teettämään uuden asunnon ja entiseen tuttuun pihapiiriin. Ratkaisuun pääseminen vei paljon aikaa ja voimia. Entistä ei kannattanut korjata. Kaikenkaikkiaan olemme käyneet melko vaikean ajatusleikin.Itku ei ole ollut kaukana, ainakaan itselläni. Nyt vain toivomme, että pysyisimme terveinä, kun tuota ikääkin on jo kertynyt.

Tähän asti kertyneitä tavaroita emme voi viedä mihinkään.. Nyt ei tiedetä niiden kohtaloa. Pitääkö kaikki hävittää? Luopuminen ottaa koville. Pitääkö meidän tosiaan aloittaa kaikki elämä alusta? Meillä on pitkä talvi edessä soputua tilanteeseen. Mutta entäs sitten?